Uusi elämä, ollos tervetullut!

1.1.2021, klo 11.05

Hyvä luoja, mikä aamu. Vihersmoothie, levollinen mieli… Velkojen maksu, soitto sukulaisille… Naapurin tervehtiminen, kiinteytyneet pakarat… Uusi elämä alkanut, emmekä vastaan pane! Täysin uusia, ennenkokemattomia asioita jo ennen puoltapäivää… Mihin tämä elämä oikein meitä heittelee? Elämänmuutosten innoittamana päätimme kaivaa esiin sulkakynämme ja avata jälleen JSRF-asioita ja niiden kipupisteitä sanaisin keinoin – useimmiten asiasta, harvoin hieman vierestä hiippaillen… Vielä on kesään jäljellä, mutta meidän kesämme alkakoon just tästä… Huiveista kiinni, we are back!

3.1.2021, klo 14.40

Hyvä huomen. Naapuri ei tervehtinyt. Suussa maistuu joku täysin muu, kuin vihersmoothie. Ihmisheikkoutta? Olemmeko onnistuneen alun jälkeen lipsumassa vanhaan? Seuraillaan…

13.1.2021

Kaikki muu on paskaa, paitsi JSRF-bändijulkaisut!

JSRF ´21 -julkaisujen innoittamana muutama sananen viikonvaihteeksi, eli kasvotonta incognito-huutelua ja trollaamista maskien ja nimimerkkien takaa. Kiitoksia kärkeen – kärsivällisyydestä, kiinnostuksesta ja valmiudesta irrottamaan helvetti, koska ikinä aika tuohon koittaakaan… Ja siitä, ettei huuteluissa ole nimimerkkeihin sorruttu, vaikka ”umpisurkea kattaus” hitusen hetkellisesti keljuttaisikin… Palautetta julkaisuista olemme saaneet, pääosin positiivista, mutta myös rakentavaa, mitkä molemmat ilolla vastaanotamme. 

Onhan ollut vuosi, eikä optimististenkaan moniteholasien läpi katsottuna viherkaihin, hajataiton, ikänäön, silmäpussien, sekä surun karkottamiseksi lainarahoilla rakennetun verestävän sarveiskalvon takaa valo kajasta, mutta kesä ´21 on edelleenkin ainoa maali, johon meidän ja oletettavasti myös muiden kaltaistemme toimijoiden hapuileva ja tuulen mukaan osumakohtaa taukoamatta hakeva tähtäin on kohdistettu. Lyömme rauhanmiehinä nallipyssyn selkäämme ja kilpahiihto aikaa vastaan jatkuu päättyäkseen joskus, johonkin, mitä vielä tiedä emme. Tuskinpa kukaan muukaan. 

Menemättä yhtään tämän tarkemmin suunnitelmiin, ajatuksiin, toiveisiin tai muuhun muuttuvaan, avatkaamme muutamalla lauseella tähän asti tehtyä. Kaikki, mistä voimme tai haluamme tässä vaiheessa puhua, on se, minkä olette jo omin silmin nähneet ja vaihtelevin mielin todenneet, eli tämänhetkinen tilanne ja olennaisesti siihen liittyvät seikat. Oletettavasti näistä kiinnostavimpana ja suurimpana yksittäisenä, bändijulkaisut. Vuodesta toiseen saman ihanuuden ja hiusten harmaannuttajan edestä itsensä löytävänä haluamme avata päätöksiä valintojen takaa ja henkemme edestä. Mutta selittelemään emme käy!

Alusta lähtien on JSRF-linjaksi valikoitunut musiikillisen linjan lisäksi tietyt periaatteet: “itsestäänselvyyksien” automaattisen kiinnittämisen välttely (paitsi hetkittäin…), monipuolisen kattauksen rakentaminen sekä uusien, mielenkiintoisten nimien löytäminen ja esille tuominen. Emme nyt, emmekä jatkossakaan tee tapahtumaa ainoastaan tietylle kansanosalle; emme listamusiikin ystäville, muttemme toisaalta myöskään siitä ihottumaa taipeisiin ja näppylöitä sieluunsa saaville. Molemmille ihmisroduille löytyy vaihtoehtotapahtumia, myös hyviä sellaisia, joten jos näin tahdotte, niin omanne löydätte kyllä. Mikäli tämä ei teille kelpaa, niin olkaa huoleti; meille se kelpaa! 

Mielipiteenvapaus tekemisiemme ja musiikkimakujen suhteen ylipäätään on, luojan kiitos, tässäkin asiassa tarinan kaikilla osapuolilla, mutta käyttäkäämme vapautta – vaikkakin riittävän kovaan ääneen – maltillisesti, toisten vääriä mielipiteitä mm. sosiaalimediassa kunnioittaen ja samalla ymmärtäen, että sinun kovasi on minulle vain puoliveltto, ja sinun kovasi minulle hykerryttävää uhoa. 

Eli: Sinä radiohevin ystävä, ”jo vuodesta 2015”, älä, saatana, käestä minun mörköilyihini ja larppauksiini, vaan jatka tyttömäistä tykkäämistäsi, minun, kuoleman lähettilääksi tunnistamasi hylkiölauman edustajan vastustuksesta huolimatta… Ja Sinä, Luciferin kätyri, anna meidän – jokaisen jakkupuvun ja ihmisideaalin – säätää rockradioasemamme kohdilleen, varata parturiaikamme ja puhtaiden lakanoiden hotelliyömme, vaikka se mielestäsi aiheellisesti halveksittavaa ja syljettävää onkin. Ja mikäli nuo laajamittaisempaa astmaa ja kutinaa sielun seudulle aiheuttaa, niin jatka vain kärsivällisesti punoittavan alueen rasvausta sian verellä ja helvetin lämmöllä… Kyllä se hetken päästä helpottaa… Ja, kas, näinhän me loppujen lopuksi saavutamme molemmat maalimme; toimiston tytöt ja pojat vuosittaisen vapaapäivämme, ”horns up” -kuvan uutisvirtaamme ja hetkellisen kunnioituksen heviystäviemme joukossa, ja Tuonelan lautturit edelleenkin oman elämämme valtiuden, valtavirran näennäisen paheksunnan ja sieluillemme matkamusiikkia ikuiseen lepoon… Toisen romu, toisen aarre -hengessä toteamme Sinun poskienläpsyttelyhevisi olevan tismalleen samanarvoinen minun kurkkulauluni ja eläimenrääkkäystä muistuttavan ääntelyni kanssa. Summa summarum, kaikkia meitä tarvitaan ja emmeköhän me molemmat samalle tontille mahdu… Pidetään huoli itsestämme ja toisistamme, ja ollaan vain ihmisiksi, erilaisiksi, kaikenlaisiksi… 

Tämänvuotisten, siis suurelta osin viimevuotisten bändien osalta jouduimme muutamalle heilauttamaan hyvästit, mikä on varmasti ystävilleen iskuista ikävin, ymmärrettävästi. Se on sitä myös meille. ”Jokaisella pilvellä hopeareunus” ja ”kyllä se vielä risukasaan paistaa” sekä muita latteuksia meille ja teille, ja teille lämmin osanotto ja myötäharmitus. Valitettavasti ei meidänkään kyntemme joka pinnalla pidä, joten näitä on pelätty, näiltä vältytty, mutta ei niin tällä kertaa kuin jatkossakaan näihin kaaduttu. Oman tahtomme vastaisesti tuon kaiken koimme ja teille tällaiset uutiset kerromme. Tietoa muutoksista seuraa julkistusten muodossa, kun aika on.

Kuten monissa yhteyksissä useasti todettua on, on John Smith Rock Festivalin bändivalitsijamiesten määrä kovin kapea, eli yhden miehen mittainen, ja jokavuotisen jälleenrakennuksen lähtökohtana tuon kryptisen, huonomakuisen hahmon mielihalut, ja näillä reunaehdoille menemme, jatkossakin. Rakentava yhteistyö noudattaa siis edelleen kaavaa; Ei tuo koira huutelijaa kuuntele, jos kuuntelee, ei kuulemaansa ymmärrä, tai halua ymmärtää. Toiveita saa toki lähettää postikortilla, faxilla ja muutenkin – tuskin noteeraa, mutta eihän se ota, jos ei annakaan… Eli edelleenkin; sitä saatte, mitä tulee! Villit huhut bakkanaalitoimiston pisuaarilta tosin kertoilivat, että maailma avautuisi ja linja rakoilisi tulevina vuosina kenties hieman enemmän, pimeiden puoltensa kirkastaessa tuon paatuneen deathmetal-sydämen… Elämme jänniä aikoja? Raporttia seuraa… Virallinen raportoija seuraa…

Toiveita olemme jälleen, totta puhuen, tuntosarvi tanassa kuunnelleet… Johtiko peliliikkeisiin, kenties? Ilahduttavaa aiheessa on se, että aistimme toiveista ja ylipäätään palautteesta JSRF-ystäväryhmittymän realismin bändien suuruksissa ja sopivuudessa meidän kokkareillemme, toisaalta ymmärryksen sen suhteen, että organisaation linjana on, forever, tuottaa kokonaisvaltaisesti laadukas kokonaisuus tasaisempine sisältöineen, ei laskea kaikkea yhden hevosen varaan, loppukattauksen ollessa hevosenrehua. Voimme käsi mustalla Raamatulla sanoa jokaisen bändin olevan paikkansa arvoinen, näiden olematta läpilaskelmoituja ratkaisuja, uskotte sitä tai ette. Me puolestamme uskomme itseemme ja valitsemaamme linjaan, emmekä tässä asiassa todennäköisyyksiä välittömiin linjanmuutoksiin heti kohta edessämme näe. Yritetään siis pärjäillä tällä, ja valmistaudutaan tulevaan, kukin valitsemallansa tavoin.

-Rakkaudella, John Smith Rock Festival-