Kiitos!
Ei luovin aloitus, muuta kenties ainoa mahdollinen tähän saumaan. Tätä kirjoitettaessa on torstai, 26.7.2018. Silmäpussien – joihin voisi majoittaa kuusi koditonta – takaa pilkottavat veitsenviilto-henkiset silmät ovat ilmeiset auenneet? Yhteys silmän ja minkään aivolohkon osan välillä on tuotannollisista ja teknisistä syistä katkaistu. Jonain päivänä, ystävät,.. jonain päivänä…
Viime päivinä olemme olleet ymmärtävinämme, että maailmaan on jälleen saatettu hyppysellinen hyvää. Maailman paremmaksi tekeminen ei tosin ole suorituksista haastavimpia, mutta ylpeydellä sen joka tapauksessa näin toteamme. Edeltävän viikonlopun summa on muiden summien tavoin osista rakentunut, ja tässä tapauksessa, osien tämänlaatuisuuden kyseessä ollen, ei summan negatiiviseksi jäämiselle voi olla yhtäkään ihmismielen käsityskyvyn rajoissa olevaa syytä!!! Mistä siis vielä viimeisen kerran, KIITOS! Mutta nyt olkoon menneet menneitä, myöhemmän muistelun arvoisia, toki. Tästä hetkestä lähtien olkoon sierainpariemme suunta kohti heinäkuuta 2019!
Tämän satunnaisen kirjoittelun ajatuksena on valottaa hivenen matkaa, jonka herra J, ja tarinan edetessä monet muut tutuksi tulevat kirjaimet tekevät. Tätä ei tarvitse lukea – emme pakota, mutta heille jotka kokevat kiinnostavaksi tutustua festivaaliväen sielunelämään, tämä on SE mahdollisuus. Emme palaa henkilöiden lapsuuteen, kovaan nuoruuteen, emme ylipäätään menneeseen, paitsi tarinan kulkuun luonnollisesti vaikuttavien tapahtumien osalta. Tarina alkakoon. Päivästä 26.7.2018 anni domino. Mainittakoon tässä yhteydessä, että tarina on kirjoitettu kirjoittelijan vinkkelistä, lintuperspektiivistä, objektiivisesti onnellisena maailmaa katsellen…
