18.10.2018
Odottavan aika.
”Rakas, voitaisko me?” Tuon menneen, valitettavan nopeasti ohikiitäneen hetken ja sitä seuranneiden siirtojen johdattamina he katsoivat pysähtynein silmin, kostunein ohimoin toisiaan syvälle synkkään silmään. Pienelle näytölle oli piirtynyt kaksi sinistä viivaa! Bestikset on soiteltu läpi, isovanhemmille ilmoitettu – tulos on positiivinen! Epäpyhästä hengestä siinnyt JSRF on päästävä ensiparkaisun lähes päivälleen 6 kk kuluttua!
Merkittävänä ranskalaisena viivana niin meidän, kuin Teidänkin mielissä ollut VIP-kohtelu on saanut viime aikoina ansaitsemaansa huomiota. Ideoiden ehtymätön monistamo, AA (AiSaatana, Ajatus!) keskitti tarmonsa ko. lisäpalvelun sisällön analysointiin, ja tuli suoraan, kulkematta lähtöruudun kautta päätelmään – tarttis tehdä jotain! Ja, voi pojat ja mimmit, hehän tekivät! Näillä ulos pyrkivillä sanoilla uskaltanen siis raottaa lisää tiedonhuntua, ja valottaa vielä jokusella virkkeellä kesän 2019 VIP-palveluissa tapahtuvista muutoksista! Kuten tapana on ollut, on ja on tuleva olemaan, niin pyrkimyksemme on metsän tavoin vastata, kun meille huudetaan! Yleensä lyömällä, mutta mikäli maltti säilyy, niin haavoittuvaisimmillaan jopa huomioimalla huutelijat, toteuttamalla heidän omasta mielestään hyviä ajatuksiaan. Näin osittain nytkin!
Onkeen on siis otettu, ja VIP-sisältöä pohdittu! Oman polun tallaajat ja periaatteiden vankkumattomat vastustajat – me – päätimme toimia parhaan tahtomme mukaisesti, ja kyllä, ymmärrämme tästä aiheutuvat ysköksenne, niin puolesta kuin vastaan. Tässä vaakakuppien ristiaallokossa on festivaaliorganisaatio alati muutoinkin operoiva, joten pyllistys/kumarrus -dilemma on heille valitettavan tuttu vieras! Pilkkokaamme siis atomeiksi, tuo…
Numero A: Ehkäpä eniten päättävää elintä raavituttanut päätös oli aiemmilta vuosilta tutuksi tullut bändien tuominen osaksi VIP-kokemusta. Luonnollisesti kyseisestä kokemuksenosasta pitäviä on suurin piirtein juurikin lipun ostaneita vastaava määrä, mutta demokratiaan (mihin?) kuuluvasti (höpöhöpö!) on organisaatio tällä kertaa kallistunut uudistusten puoleen, ja täten on suuri yleisö heinäkuussa saava viettää festivaalinsa ilman rajatulle kansanosalle suunnattua ”turhaa, lähtökohtaisesti pystyyn kuollutta, ärsyttävää, typerää ja tunnelman/viikonlopun/loppuelämän pilaavaa” taukoa! Halusimme siis kokeilla hyppyä tuntemattomaan, valmiina ottamaan suoraselkäisesti vastaan palaute, joka kunkin antajan kohdalla ainoa oikea totuus on! Tällä kertaa siis näin, jatkossa kenties ihan miten sattuu… Tällä tarkan harkinnan pohjalta tehdyllä päätöksellä saamme siis rosteriimme yhden kaikkien silmille suunnatun bändin lisää! Maistunee myös se?
B: Pyrimme parhaan kykymme, sekä Suomen lain että tontin rajojen mukaan muokkaamaan festivaalialuetta siten, että pystymme uutuutena takaamaan VIP-lipun lunastaneille erinomaiset katselupaikat fasiliteetteineen ( penkkiä ja pöytää yms. mitä ikinä meidän tonttupajan väki keksii/jaksaa askarrella), aivan lavan välittömästä läheisyydestä! Lisäksi katettua tilaa vanhaan malliin, ehkäpä aiempaa paremmilta askelmerkeiltä, tai sitten ei?!? Prosessi tällä hetkellä juurikin tuossa pisteessä, eli tiedämme tulevasta tismalleen yhtä paljon kuin te! Tuosta ja monesta muusta lisää myöhemmin, viimeistään aluekartan julkaisun yhteydessä! Mutta hyvä tulee, ohan se varma! Onnellisen tietämättömän rakennusguru H:n kommentteja pelonsekaisesti odotellen…
C: Hyvää palautetta saanut VIP-murkina säilyy, tavalla tai toisella. Juomatarjontaa päivitetään! Palvelu jatkuu entisellä, korkealaatuisella tasolla! Eli siis, hyvä on ihmisen olla ja oleskella!
Ylipäätään pyörittely aiheen tiimoilta on ollut poikkeuksellisen laadukasta ja hienosti argumentoitua! Saadun palautteen keskeinen sisältö on ollut helposti tulkittavissa, ja ymmärrystä on terveen kyseenalaistuksen lisäksi riittänyt. Päätökset asian suhteen eivät ole helppoja, näkökulmia on lukuisia ja niiden niputtaminen keskiarvoa vastaavaksi ja kaikkia palvelevaksi/miellyttäväksi ei välttämättä ole hommista helpoin. Ja kuten aiemmin viitattu on, niin palautteet toimivat äärimmäisen hyvänä kyynärnojana, lopullisten linjojen muokkautuessa ja päätösten nuijiutuessa kuitenkin lopullisesti täysin Suuren Viisauden käsissä. Toivokaamme siis puolin ja toisin ymmärrystä vastakin, nyt tehtyihin ratkaisuihin liittyen, ja muistakaamme, että aina on mahdollisuus nöyrtyä ja palata takaisin vanhaan! Ennenhän kaikki muukin oli merkittävästi paremmin… Mutta siis, varmistuksia asiaan saamme varmasti tulevissa lähetyksissämme! Kuulolla, ihmiset, kuulolla!
P.S. Tätä kirjoitettaessa soi Skid Row, Sebastian Bach, ja parvelta nyt Bach!
18.11.2018
Toinen mieliä kuohuttanut ja keskustelua laajemminkin herättänyt seikka, niin meillä, kuin useilla muillakin festivaaleilla on ikärajat. Kyselijöille on jo kysymyksiin syksyn mittaan privaatimmin vastailtukin, mutta tulkoon JSRF-ajatus tässä yhteydessä laajempaankin tietoisuuteen. Emme siis tässäkään yhteydessä muiden tekemisiä seuraa, tai ainakaan anna niiden toimintaamme vaikuttaa. Jokainen järjestävä taho punnitkoon omat tekosensa ja kantakoon ylväästi niiden seuraukset! Niin tekevät, ja niin teemme mekin!
Hankalan ja inhottavan päätöksenteosta tekee se, että tehtäessä päätöstä voi olla jo etukäteen varma tekevänsä ”väärin”. Rajoittamalla anniskelua, joka on – mikä häpeilemättä myönnettäköön – yksi merkittävä tekijä päätöksenteossa, pelkäämme/uskomme (saatuun palautteeseen vedoten) tehdyn ratkaisun vaikuttavan negatiivisesti tapahtuman käytänteisiin ja sitä kautta tapahtumanaikaiseen tunnelmaan. Toisaalta kieltämällä ala-ikäisten saapumisen, kiukustutamme pienen, mutta potentiaalisen siemenryhmän, kenties lähimmäisineen. Emme kylmästi halua nähdä ja ajatella heitä ainoastaan taloudellisin vektorein, tulevaisuuden ”menetettyinä asiakkaina”, vaan pohdinnoissamme näemme asiassa myös merkittävän kulttuurisen aspektin, ja tämä nimenomainen syy on meidänkin Jaakobin painimme aiheuttava… Haluaisimme, todella, olla tukemassa rytmikkään räminämusiikin nousua nuorison sydämiin, mitään vallitsevaa musiikillista nuorisoilmiötä sen kummemmin väheksymättä, samalla tiedostaen, että jokainen toimintamme synnyttämä kitaristinalku olisi mahdollisesti henkinen sulka meidänkin vielä kovin untuvikkoon hattuumme, mutta…
Edellä mainittu kulttuurinen näkövinkkeli ei liene markoin mitattavissa, mutta valitettavat festivaalielämän realiteetit sen sijaan ovat. Tässä mielessä kirstumme pohja pilkottaa, eli kylmiin numeerisiin faktoihin perustuen infrastruktuurin muuntaminen alaikäisten juhlavieraiden saapumisen sallivaksi aiheuttaa – ei niin pohjattomaan säkkiimme – valitettavan suuren loven, ja tätä kautta tekee itsensä – jos ei tekemättömäksi, niin ainakin taloudellisesti haastavaksi toteuttaa. Menemättä tarkempiin numeroihin, luulemme jokaista hypoteettista alaikäistä paikalle tulijaa kohtaan käytettävän euromäärän olevan yksinkertaisesti liian suuri. Uskomamme mukaan (emme siis varmuudella tiedä) alaikäisten määrä saattaisi meidän tapauksessa pyöriä maksimissaan muutamissa kymmenissä, joten… Kylmää tekstiä, tiedämme. Tiedämme ja tiedostamme täysin kriitikoiden argumentit, ja pidämme niitä yhtä oikeina ja arvokkaina omiemme kanssa, mutta enempää selittelemättä – tämä joko riittää perusteeksi, tai sitten ei… Katsojan silmissä… Ja toivottavasti ajatuksissa…
Asiasta keskusteleminen on perin kiusallista, ei toki sinällään, eikä sisältönsä vaan keskustelua ympäröivien arvomaailmojen vuoksi. Ideaalimaailmassa me juhlisimme karsinoitta, maltillisesti ja kohtuudella, kera fiksujen ja hyvin käyttäytyvien alaikäisten, itse meille lain mukaan oikeutettuja juomia maistellen, mutta kun ei… Täten ”pakotettuna” tekemään ”kapitalistinen vs. humaani” –päätös, olemme samalla kohdistaneet meihin suunnatun tähtäimen jonnekin pikkuaivojen ja hypotalamuksen haminoille!
Keskustelu aiheesta olisi varmasti useammankin pidemmän tuokion arvoinen, mutta toivottavasti tästä avauksesta onnistuu kairaamaan esiin edes hivenen taustoja tekemillemme ratkaisuille. Toivottavasti tämä ei myöskään kuulosta selittelyltä, vaikka siitä kai tässä loppujen lopuksi kyse on?
Näillä eväin, muistakaa – rakkaus on rakkautta, ikään tai karvoihin katsomatta!!!
P.S. Tätä kirjoitettaessa soi kokoelma hyvin valittuja rakkauslauluja, etunenässään Shitter Limited, sekä W.A.S.P –merkkisen orkesterin maineikas ja tunneskaalan äärilaidat tosi kivalla tavalla yhteen niputtava ”Animal (F**k Like A Beast)”…
