Täysin tietämättöminä tulevasta luotamme sen olevan meille ja teille suopea, ja uskomme jatkavamme kolmen vuoden takaista jutustelua lauseiden loputtua tuolloin täysin kesken…
Kovin on maailma poikiaan koulinut ja kaltoin kohdellut, mutta nenät pinnalla ja jalat kuivina etenemme.
Asiaa ja asiattomuuksia bändirintamalta. ”I did it my way”
Emmepä me, naiivit ja hölmöt, kaksi vuotta sitten tienneet mitä seuraavat vuodet saattaisivat tullessaan tuoda; nuorella iällä harmaantuvia ohimoita ja orastavaa närästystä… Kaikki se, millä ajattelimme pöydät puhdistaa, asettui uuteen valoon, ja osaltaan tuo valo himmeni vastaiskujen risteytyessä tuon tuosta saavuttamiemme maalien kanssa.
Eivätkä pitäneet kyntemme kaikkien niiden pohkeissa, joiden vieraaksemme saamisesta kaksi vuotta sitten iloitsimme ja ilomme julki toimme. Tarkemmin erittelemättömistä syistä polkumme erkaantuivat, eivätkä enää kohdanneet… Vielä. Emme ole unohtaneet, emme heitä, emmekä teitä.
Tämänhetkinen maailmantilanne sekä alati laajentuvat festivaalimarkkinat aiheuttavat varmasti jatkossakin turbulenssia, mutta luotamme omiin aseisiimme ja pysymme aina pikkuveljenä, emmekä tämänkään suhteen ajatelleet koskaan miehistyä. Luotamme, että menneet vuodet ovat riittävä näyttö rakkaudestamme festivaalia ja sen kävijöitä kohtaan, virheineen ja puutteineen, kaikkineen. Tulemme toki mekin varmasti reagoimaan omilla tavoillamme muuttuneeseen festivaalikarttaan, mutta keinomme pysyköön vielä pimennossa verhon takana. Sen uskallamme luvata, ettemme pikkusormeamme vieläkään anna, vaan pidämme narut jatkossakin omissa, eli oikeissa käsissä. Emme myöskään kilpailla osaa, eli meistä ei hääviä vastustajaa saa, vaan arvostamme hopeaa ja pistesijoja, jos ne omin ehdoin olemme saavuttaneet. Laajakuvassa toivomme jokaiselle samassa suossa tarpovalle kanssatoimijalle pitkää ikää ja viljalti elonpäiviä sekä luottoa siihen, että hyvä tuote myy aina! Toivotaan, että tämä pätee myös meidän kohdallamme.
Ja voi, kuinka toivoisimmekaan, että kykenisimme avaamaan kaikille aukottomasti bändiviidakkoa ja sen koukeroita; sopimusneuvotteluja, kalentereita, hintoja, jne., mutta tämä on toki jo lähtökohtaisesti ulkopuolisille kuulumatonta ja toisaalta kyvyillemme ylittämätöntä. Haluaisimme todella avata käänteitä ja hankaluuksia jokaisen perumisen ja joidenkin onnistumistenkin takana – ei säälin toivossa tai edes varsinaisesti selitykseksi – mutta edes hieman valottamaan tilannetta ja vastaamaan mm. kysymyksiin: ”Mitä vi..ua?”, ja ”Miksi?”. Kykenemättä tuohon, ja yksinkertaisesti summaten; syystä tai toisesta emme me, eikä kukaan muukaan saa aina kaikkea sitä mitä haluaa. Olemme lähtökohtaisesti pyrkineet pitämään kattaukset hyvin pitkälti ennallaan, mutta kuten huomata saattaa, muutoksia ohjelmistoon on tullut. Muistettava tässä yhteydessä kuitenkin on, että kaikki muutokset eivät automaattisesti ole askeleita taaksepäin, joissain tapauksessa kenties jopa päinvastoin.
Bändien liikkuminen ei paristakaan kenties kaikkien tiedossa olevasta syystä ole ollut entisen kaltaista, joten myös meitä, kuten muitakin toimijoita ovat kyseiset haasteet perin paljon haastaneet. Isommista bändeistä puhuttaessa ei liikkuminen todellakaan ole täysin meidän käsissämme, eli mikäli piskuinen rantaplänttimme ei suunnitellun kiertuereitin varrelle sujuvasti asetu, eivätkä kalenterin luetut päivät täsmää, niin tiemme eivät kyseisessä tapauksessa luonnollisestikaan kohtaa. Tämän lisäksi pienet bänditkin ovat saattaneet huomaamattamme kasvaa aikuisiksi, aikuisten vaatimuksineen, joka saattaa tarkoittaa polkujen loittonemista, koska käytössä olevat rajalliset paukut eivät enää riitäkään. Olemme myös olleet valinnoissamme siinä mielessä oikeilla laduilla, että havittelevamme bändit ovat olleet laadultaan sen arvoisia, että ovat olleet myös kollegoidemme halujen ja vieraskutsujen kohteena, joten olemme joutuneet toteamaan luun jääneen vetäjän käteen, ja tyytymään tyhjään arpaan ja tyhjyyttä ammottavaan aukkoon rosterissa. Eli paikkansa löysivät muualta. Hyvä toki niin, mutta… Niisk. Yksinkertaisesti; kilpailu bändeistä on tänä vuonna järjettömän kovaa, kenties vähäisemmän liikkumisen ja festivaalien todella suuren määrän takia.
Keskustelupalstojen ratkaisukeskeiset tietolähteet ovat helppoina ja varmoina ongelmanratkaisukeinoina tarjonneet ”Miksei bändi X voisi tulla… Sehän on Suomessa myös edellisviikonloppuna…” -esityksen lisäksi rahaa, jolla voi moiset huolet helevettiin karkottaa, nuin vaan. A) ei voi, ja B) ei kiinnosta. Lähtökohtaisesti raha ei ole meidän pelimerkkejämme; emme siinä taistelussa pärjäisi, ja aseiksemme on aseidenjaossa onneksemme valikoitunut täysin muunlaiset astalot. Eli eivät ongelmat valitettavasti täysin poistu myöskään pinkkaa kasvattamalla. Auttaa toki merkittävästi isojen kalojen onginnassa, mutta kylläisiksi olemme tulleet hieman pienemmänkin saaliin saatuamme. Sanovat, että pienissä kaloissa olisi enemmän makua…? Vanhassa kansassa pesivät kansansairaudet, mutta myös viisaus.
Kuten viime aikoina on valitettavien festivaaliperuutusten yhteydessä kuultu, on ennakkolipunmyynti ollut kauttaaltaan todella vähäistä. Syitä tuohon on varmasti monia, ja kaikki ne koskettavat myös meitä, ollen toki kaikki perin loogisia ja ymmärrettäviä. Onneksemme meidän tapauksessamme lipunsäästäneiden määrä on aivan järjettömän suuri, joten välitöntä vaaraa festivaalin peruuntumisesta ei tuossa valossa pisarankaan vertaa ole. Emmekä myöskään näe mitään syytä lipun ostamatta jättäneitä toiminnastaan kivittää, vaan ymmärrämme kaikki esittämänsä argumenttinsa täysin, mutta samalla olemme kaikille lipun ostaneille muutama tuhat kertaa kiitollisia – jokaisen ostetun lipun arvo on meille tällä hetkellä täsmälleen kaiken arvoinen! KIITOS!!!
Tiskin tällä puolen seisoskellessamme ymmärrämme hyvin tiskin molemmin puolin olevia tahoja, myös järjestäjiä, jotka ovat ratkaisuihinsa päätyneet. Liiketoimintaan, eli riskibisnekseen oleellisesti kuuluvat, hartioita alati painavat riskit tapahtuman mahdollisesta taloudellisesta katastrofista ja sen heijastuksista tulevaan eivät voi olla vaikuttamatta pohdintoihin ja ratkaisuihin, ja valitettavasti tämä kevät on monessa tapauksessa muuttanut nämä pohdinnat lihaksi. Muiden kollegoidemme suulla emme luonnollisestikaan puhu, emmekä ratkaisujaan edes mielessämme spekuloi, mutta varmaa on, että kuten he, emme noilta pohdinnoilta välttyisi vastaavassa tilanteessa mekään, lopputuloksen ollessa pahimmassa tapauksessa vastaavanlainen.
Kuten todettua, festivaalien määrä on potentiaalisiin kävijöihin suhteutettuna tänä vuonna merkittävästi aiempia vuosia suurempi. Tämä lienee yksi suurimmista syistä lipunmyynnin vähyyteen – lippuostot jakautuvat yksinkertaisesti suuremman jakajajoukon kesken. Toinen selkeä syy lienee edelleen ilmeisesti vallalla oleva yleinen epävarmuus tapahtumien toteutumisesta. Voidaanko luottaa, että tapahtuma varmasti toteutuu. Miksi ei toteutuisi? Vähäinen lipunmyynti, bändien liikkuvuushaasteet / peruuntumiset, koronapandemian uudet käänteet rajoituksineen jne. Ainoa, jonka me voimme omalta osaltamme tässä vaiheessa sanoa, on: mikään em. seikka ei meidän näköpiirissämme muodosta tässä vaiheessa pienintäkään uhkaa tapahtuman toteutumiselle! Potentiaalisen asiakkaan epävarmuus sekä syyt ja päätös ostaa tai jättää ostamatta lippu ovat täysin subjektiiviset ja oikeat, emmekä halua noihin millään tavoin puuttua tai yrittää vaikuttaa. Mikäli esim. kattaus ei tänä vuonna lipunostamiskynnystä ylitä, toivomme ainoastaan – toivottavasti hänen tavoin – että ensi vuosi kaiken kirkkaammaksi muuttaa voi, tai mikäli peruminen pelottaa, emme voi kuin vakuutella ja luottaa olevamme sanojemme mittaisia. Tehkää siis omia, itseänne tyydyttäviä ratkaisuja, olivat ne sitten kallellaan mihin suuntaan tahansa. Mikäli mahdollista ja tarpeelliseksi näette, tukekaa festivaalikulttuuria kokonaisuudessaan, missä ja milloin parhaaksi näettekään, omien mahdollisuuksienne mukaan. Näin toimimalla saamme kenties palata vanhaanhyvään myös tällä elämän sektorilla.
Ymmärrettävästi eräs seikka lipunoston panttaamiseen on tähän asti pimennossa ollut lopullinen bändikattaus. Olemme etenevän kevään aikana saaneet viljalti kyselyitä julkaisuaikataulusta… Nyt! Syyt viivästymiseen ovat valitettavan ilmeiset ja todelliset; viimeiset bändit varmistuivat ja viimeiset sopimukset allekirjoitettiin viime viikolla, eli olemme eläneet ristiaallokossa juuri tuohon hetkeen saakka. Pahoittelemme viivytystä. Alkuperäisenä ajatuksenamme oli tulla ulos aiemmin keväällä, mutta parin viimeisen kuukauden aikaiset tapahtumat tuota aikataulua valitettavasti siirsivät.
Viime hetkiksi takaisin lähtöruutuun ja bändeihin. Jalojen ja kauniiden festivaaliajatusten rinnalla kuljeskelee myös liiketalous ja sen tietyt lainalaisuudet, joiden hyväksyminen on silloin tällöin jopa välttämätöntä. Festivaalin järjestäminen maksaa, bändit maksavat… Jotta festivaalit saisivat jatkoa, festivaalijärjestäjät tarvitsevat rahaa… Työnsä vastineeksi bändit tarvitsevat / ansaitsevat rahaa… Tasapainoilu kannattavuuden sekä omien arvojen ja ajatusten välillä ei aina ole hommista helpointa, mutta tuolla nuoralla olemme päättäneet taiteilla. Jatkumon kannalta lähtökohtaisesti täysin väistämättömään ”tuloksen tekemisen pakkoon” viittaavat, asenteella värjätyt puheet ”hittibändeistä ja kapitalismista” ovat toki ymmärrettäviä, mutta pahimmillaan tapauksessamme turhia. Jos tuon välttelyyn pyrkisimme, saattaisimme kenties pystyäkin, mutta emme ole tuota ristisiitosta tähänkään asti karttaneet, emmekä aio näin tehdä jatkossakaan. Eli jyrkkä ei jeesustelulle – John Smith Rock Festivalilla tulee olemaan jatkossakin juuri sinun kenties vihaamiasi hittibändejä! Kaikkien meidän onneksemme festivaalikartastolta löytyy myös festivaaleja, jotka linjastaan kiinni pitävät ja ”hitittömän kansanosan” mielihalut tyydyttävät, ja me heille käden mitalta hattua nostamme. Me osaltamme uskomme, että tämänvuotisen 30 bändin kattauksen sisältä löytyy myös ryhmittymiä hittibändien vasemmalta ja oikealta sivustalta, niiden ”vihattujen” oheen…
Kuten toivottavasti on ajan saatossa selväksi tullut, John Smith Rock Festival ei pyri toiminnallaan kaikkia miellyttämään, vaan tarjoamaan kaikille musiikkia ja sen monimuotoisuutta ymmärtäville, avoinmielisille ystävilleen hyviä hetkiä, mutta myös haasteita ja ärsykkeitä sekä samalla mahdollisuuden löytää musiikkimaailmasta jotain sellaista, jonka hyvyyttä tai olemassaoloa ei kenties aiemmin tiennyt. Festivaaleja, kuten meitä, on moneen junaan, ja kukin toimikoon tyylillään, mutta helpoin tie ei edelleenkään ole meidän tiemme, vei valintamme meitä sitten turmioon tai taivaspaikoille…
