3.3.2019, Kuva: Jaakko Manninen 

Näin on käynyt, ja lapsi on kaunis!

Stressitön olotila on vallannut työläiset ja kuhnurit! Mitäs persettä, pitääkös tässä olla vallan huolia vailla? Sitähän me emme osaa, emmekä halua, sillä sen verranhan tulee ihmistä aina v..uttaa, että tietää olevansa hengissä… Sen näin muodoin ollen näillä vuosilla jo kovinkin tavoiteltava pitemmän tähtäimen olotila, hengissä oleminen. Tietoisuus stressin pitkän aikajanan vakiosta toki – jumalille kiitos – kolkuttelee, mutta yrittäkäämme nauttia hetkellisesti tästä vallitsevasta momentumista, vaikka väkisin. Carpe diem, kuten jo antiikin Neitsyiden uhraus ja Noitain grillaus -festarimogulit tiesivät! Nyt velttoillaan tovi, ennen kuin on aika ottaa hommista koppi ja klousata tää keissi… Eiköhän me riehumalla hiki heinäkuuhun mennessä saada…

Toen perrään, vapaa, ahtaumaton hengittäminen kattaa ainoastaan osastot: bändit ja aikataulut. Muodostavat, nuo, toki melko suuren osan näkyvästä festivaalikokonaisuudesta, mutta taustalla tehtävä, jumalattoman laaja, usein valitettavan näkymätön sektori työllistää osansa valinneita tälläkin hetkellä, kovinkin runsaalla kädellä. Tämä sarka on vielä, jollei koskematon, niin ainakin osaltaan siementämistä vailla. Sen sektorin seminologit idättävät orastavaa materiaaliaan, jotta saisimme nauttia huomaamattomista, mutta koko ajan läsnä olevista kätöstensä jäljistä myös tulevana suvena. Ehdottomasti olisivat, ja ovat tarkemman tutustumisen ansainneet! Ja siihenhän me siis palaamme, pikemmin kuin pian…

Nyt siis check-listan tilanne on se, että bändit vuoden 2019 John Smith Rock Festivaalille ovat viimeistä sinettiä myöten valikoituneet!!! Aikataulut taiteensa tulkitsemiseen ovat myös pitkällisten vääntöjen jälkeen löytäneet uomansa. Onnekkaita olimme, edelleenkin, eli aiempien vuosien tapaan, jokainen seulan läpäissyt ryhmä nauttii järjestävän komission suurensuurta luottamusta ja kunnioitusta, eivätkä ansioitta täten ole paikkaansa lunastaneet! Tiukan raadin valinta-argumentteja avattaessa luukusta paljastuu läjäpäin seikkoja, joiden valottamiseen olisi tässä yhteydessä hyvä mahdollisuus. Siispä,.. Carpe Diem, bro!

Ohjelmisto on pyritty rakentamaan, jos ei mahdollisimman, mutta riittävän heterogeeniseksi, jotta se palvelisi laadullaan suurta kansanosaa, ja siinä ohessa muovaisi kolmepäiväisestä tapahtumasta rakenteeltaan tarpeeksi ilmavan ja hengittävän. Lienee sanomattakin selvää, että lopullisen 27 bändin joukkoon mahtuu kullekin mustalle sielulle varmasti myös sutta ja sekundaa, mutta juuri se on toisaalta paras palaute järjestävälle taholle, sillä juuri täten tiedämme todennäköisemmin onnistuneemme tekemään kattauksesta kyllin monipuolisen. Tällä edellä mainitulla logiikalla tämänvuotinenkin, vielä siis muutaman hetken pimennossa oleva loppuohjelmisto sisältää tuttuun tapaan hivenen hennompaa materiaalia, kuin myös miehekkäämpää jyystöä, kaikki sukupuolet ja ikäryhmät mukaansa toki temmaten.

Aiemmin erinäisissä julkaisuissa jo kovinkin usein avattu toimintalinja bändivalintojen suhteen aiheuttaa yhä meitä hykerryttävää ymmyrkäisyyttä, tosin yhä vähenevässä määrin, mikä toisaalta meidän vinkkelistämme ilolla huomioitakoon. Haluamme tulkita tuon ”ymmärryksen” niin, että ”kummallisuudet” ja pahimmat ”itsestäänselvyyksien ja liiallisten suuruuksien välttelyt” ovat osaltaan muokanneet JS-linjaa nykypäivän laiseksi, hivenen poikkeavaksi – sydämellä tehdyksi. Tämä linja on puolestaan otettu avoimesti hyväksyen, sitä sen kummemmin ihmettelemättä ja kyseenalaistamatta vastaan myös vierailijoiden puolella. Summattakoon näiden osatekijöiden yhtälö siis siten, että jos toteuttamallamme menettelyllä saadaan aikaan par´aikaa vallitsevia olosuhteita, niin olkoon sitten niin. Emme valita.

Bändien valinta ei aina ole pelkkää onnistunutta iskujen väistelyä. Jokunen nokkaosuma on myös keskipitkään matkaan mahtunut. Baaritiskiltä ja tanssilattioilta meille kaikille valitettavan tuttu – ”ottaisin jos saisin” – on valitettavan validi myös bändimarkkinoilla, joten useinkin kotiolojen tavoin halut ovat suuremmat kuin kyvyt, eli tiet eivät syystä tai toisesta kohtaa. Syyt ovat useimmiten kenties aikataululliset ja muun kaupankäynnin tavoin taloudelliset.

Ikuisuuskysymys bändien sijoittelusta aikatauluun – sama genre, sama päivä, vai ripoteltuna joka päivälle jotain – tämänkin ongelman kanssa järjestävä taho painii ja vinkkeleistään aprikoi… Molempi parempi? Molempi parempi. Yhtäältä genreniputus selkeyttäisi monen kävijän valintaa vierailuajan suhteen, toisaalta rajaisi nautinnon ainoastaan yhteen päivään. Saman taiteenlajin edustajien hajauttaminen useammalle päivälle puolestaan tarjoaa asiakkaalle toisaalta pelottavan mahdollisuuden löytää jotain uutta, toisaalta nauttia pitämästään taiteesta määrällisesti harvemmin ja ”maltillisemmin”, mutta ehkäpä jollain tavalla hivenen enemmän keskittymistä ja panostusta kohdetta kohtaan omaten, vai mitä sanotte? Sanokaa mitä sanotte, me sanomme, että tämä lienee lähempänä meidän ajatustamme. Jotenkin vain haluamme uskoa, ja niin uskommekin, että nauttimalla tilkkasia kitkerää hapanta makean mansikan lomaan vältymme ylensyönniltä, ja nektarin herkullinen maku pääsee enemmän oikeuksiinsa. Kenties naiivia idealismia, kenties laskelmointia, kuten pahat kielet tässä vaiheessa toteavat. Ehei, sitä emme suostu tunnustamaan, emmekä toisaalta laupeuttamme häpeillen selittele, emmekä piilottele. Pyrkimyksemme ei ole kiusaamismielessä heikentää yhdenkään musiikinrakastajan juhlahumua ripottelemalla tieten tahtoen bändit siten, että tietoisesti pakottaisimme heidät, meidän elinehtomme, valinnanvaikeuteen tai pahimmassa tapauksessa olosuhteiden pakosta luopumaan mahdollisesti suurista haaveistaan. Siihen jopa meidän kivisydämemme ovat liian hyviä.

Kuten aiemmin viitattua, kaikki edellä mainittu ei ole täysin omissa käsissä. On olemassa haave bändistä jonka soisimme bakkanaaleillamme vierailevan, mutta valitettavasti myös muut korpit ovat haistaneet veren. Täten kuvaan astuu arkiset asiat, kalenterit. Tämänvuotisillakin soittojuhlilla on artisteja, joiden olisimme suoneet esiintyvän alkuperäisten toiveidemme ja suunnitelmiemme mukaisesti muuna päivänä, kuin mikä lopullisessa ohjelmistossa painettuna seisoo. Näin ollen vaihtoehdoksemme siis jäi, joko hylätä ajatus artistista, tai ”nöyrtyä” ja kunnioittaa kenties nopeampien etua ja tärkeimpänä bändien omia valintoja. Ja näin toimimme, puolemme pitäen, tosin. Tässä yhteydessä jälleen kerran mainittakoon ja kiiteltäköön ihmisryhmää nimeltä keikkamyyjät! Lukuisissa tilanteissa he ovat edesauttaneet toiminnallaan pääsyä meidän mielestämme ideaalitilanteeseen, eli verta pierren vääntäneet asioita siten, että meidän ajatuksemme voisi sellaisenaan toteutua. Aina ei luonnollisestikaan suuristakaan ponnisteluista huolimatta tässä voi onnistua, mutta parhaansa varmasti ovat tehneet… Tietäjät tietää, ne ketkä ei, soisimme tietävän.

Niin paljon sanomatta jää, mutta… Tässä ajatusten ja mielipiteiden suossa tarpoessamme suunnatkaamme aatoksemme tulevaan sunnuntaihin, 10.3, klo 12.00! Tuo kaikki em. liturgia aiheesta ohjelmisto muuttuu tuolloin viimeisiltä osiltaan lihaksi, täydentäen tämänvuotisen JSRF:n arvoisellaan tavalla! Ollaan sisällöstä mitä mieltä tahansa, muistetaan antaa kaikkien vyöruusujen kukkia, ja tehdään kukin tahollaan omat päätelmämme ja ratkaisumme osallistumisen suhteen. Tämä on siis tarjontamme tällä kertaa, ensi kerralla, mikäli ensi kerta vielä meidät tulollaan yllättää, kenties jotain aivan muuta…

Muistakaapa, kaikista maailman vääristä valinnoista huolimatta Rakkauden olevan Rakkautta!

P.S. Tätä kirjoitettaessa soi… Kaikki JSRF 2019 –bändit! Paitsi se yks paska, ja se yks, joka on aina joka paikassa, ja se, jota mää muuten vaan vihaan, ja se, joka on tyttöjenmusaa, ja sit ne kaikki jotka on täysin nevahöörd…