6.10.2018
Katteettomat lupaukset,
teistä minä pidän!
Palautekysely on silputtu atomeiksi, ruusut ovat lakastuneet ja risut – ne ovat jättäneet lähtemättömän jäljen vastaanpanijoiden pers´osastoon, jota meillä päin myös leikkisästi Forssaksi kutsutaan. Istuminen sattuu, seisomisen kanssa on nykyään jo vähän niin ja näin… Joka tapauksessa palautteesta kiinnostunut leegio, J, V, E, T, ja S tutkivat dataa ymmärtäväisen oloisena. Käppyrät ovat suoraan verrattavissa festivaalia edeltävään sydänkäyrään, jonka huiput rikkovat veitsenterävästi valkotakkisten aa-nelosen yläreunan. Nyt pysytään kartalla, mutta kovinhan tuo lyö suuta hevosenkengälle koko joukon kesken! Nopea vilkaisu kertoo, että… Jatkoon! Tarkemman analyysin sisällön pidämme luonnollisesti pimennossa, seuraukset tosin muutetaan seuraavan yhdeksän kuukauden aikana herkulliseksi lihaksi. Sittenpähän näätte ja siitäs saatte!
No, hyvä on… Jotta neiti E:n sähköinen postilaatikko ei täyty verenimijöiden kyselyistä, niin sen verran palautetta avattakoon, että ylivoimaisen mitalikolmikon muodostivat seuraavat kilpailijat… Pronssimitali; Henkilökunta ja sen toiminta kaikissa muodoissaan! Hopeamitali; Bändit, aikataulut jne. Ja, hyvät naiset ja pahat naiset… Aivan suvereenina kultamitalistina, häikäisevän ylivoiman saattelemana, rinnanmitalla, selvällä erolla seuraaviin, maalikameran turvin, kalkkiviivoilla ohi… JOHN SMITH ROCK FESTIVAL –henki!!!!!!! Missikilpailu-henkisesti, sanattomana roskia silmäkulmista keräillen väki tuijottaa käyriä ja on tuon ohikiitävän hetken ajan onnellinen! Uskotteko?
Tuo oli juurikin se tulos jota tiskin tällä puolen salaa päiväunosissa toivottiin! Viis pikkuasioista, kuuskuuskuus bändeistä,.. Tuo hivelee elimistöä, koska vilpittömästi uskomme, että tuo on palkinnoista arvokkain, yhtään mitään muilta pois ottamatta. Arvoa nostaa se, että muut festivaaliin liittyvät asiat ovat usein euroin – pennein, sentein – sekunnein mitattavissa, mutta hengen luominen on jotain, mitä ei loogisesti eikä rationaalisesti voi hankkia! Meinaa mennä sentimentaaliseksi, mutta varmaan arvaatte kenelle ansio tuosta palkinnosta kuuluu? Pohtikaapa sitä ja ottakaa vaikka malja vastapuristettua marjamehua, teidän kunniaksenne!!!
Meinaa mennä taas kiittelyksi, mutta tuo henkilökunnan huomioiminen kunniakkaan kolmossijan arvoiseksi lämmittää lähes yhtä paljon kuin tuo voittaja-henki. Tuosta nipusta kultaa on jatkossakin tarkoitus pitää kynsin hampain kiinni, jotta sijoitus säilyy vähintään samana myös ensi vuonna. Kiitokset vielä kerran kaikille millään tavoin henkilökuntaan luettaville! Olette enemmän kuin palkintonne ansainneet! Tämä muistetaan! Olemme yhden velkaa!
Nyt yritetään ryhdistäytyä! J, V, E, T ja S silmäilevät siis edelleen taulukoita. Yhdeksänkymmenenviiden prosentin keskittyminen tarkoittaa viidenkymmenen prosentin suoritusta! Tämä mielessään edellä mainittu kuoro päättää pyhästi keskittyä olennaiseen, eli toisaalta pitämään yllä saavutetun tason – sitä toki hivenen petraten, toisaalta kehittämään seikkoja jotka maininnan ilmeisestä syystä saivat. Heidän ja muiden onnistumisista voinemme lukea syssymmällä, tai todeta viimeistään heinäkuussa. Siihen asti odottelemme Forssan kaupungin VIP-avainta hienosti tehdystä markkinointityöstä…
19.10.2018
”Kuusamo. Suomi”. Kaukana poissa.
Palatkaamme jälleen ajassa hieman taaksepäin. Jossain kaukana, Keskisessä-Suomessa firman terävin kärki haluaa palkita merkkihenkilönsä väsymättömästä uurastuksesta. Tällä kertaa tämä on päätetty tehdä pakkaamalla aktiivit ja marjamehut kieseihin – ja kas, niin kutsuu mua ”Kuusamo”! ”Mihinkäs sinä sitä passia tarvitset?” –kysymyksin miehensä matkaan saatelleet puolisot eivät siis ole vieläkään oppineet! Matkustustunnelmaa keventääkseen, H, rakennusmestaaja Jumalan armosta huolimatta, on päättänyt viihdyttää joukkoja kainalopieruilla ja tietokilpailulla. Kukaan ei tiedä mitään ja pieruajatus on väen mielestä suoraan syvältä ”karvaisesta kainalosta”, joten ”ei festivaali yhtä miestä kaipaa”, toteavat, ja tulomatkalla tunnelma ja bussi onkin merkittävästi keventynyt… Huonon omantunnon tuskissa toki päättävät vielä myöhemmin antaa H:lle mahdollisuuden, mikäli vielä joskus vastaan astelee… Ilmoittelen, kunhan selviää…
Näitähän riittäisi, ja voivat olla osalliset varmoja, että näihin palataan, mutta jotta pysyisimme asian ytimessä, niin sekaan hieman asiaa…
66,6% festivaalin suurimmista taitelijoista, joita myös pääesiintyjiksi kutsutaan, on tiedossa! Tuo puuttuva palanen on myös viimeisen kahden kandidaatin joukossa, – eli tiedetään, tiedetään – jahka vaan viimeisetkin askelmerkit saadaan kohdilleen! Julisteen ylimmäinen rivi alkaa siis pelottavasti hahmottua! Rivin nähneenä voin vakuuttaa, arvoisat raskaamman musiikin ystävät, että ei ole pöllömpi rivi, ei! Nostalgiaa, väkivaltaa, tanssittavampaa poljentoa… Silmänruokaa, tervettä pelkoa, kunnioitusta… Kaikkea tuota, ja paljon muuta! Ja, voi jehna, kun tekisi mieleni lipsauttaa, mutta huuleni ovat liisteröidyt vielä reilun kuukauden ajan. Rahaa vastaan, tietty…
Mutta ”Kuusamo”, tuo savuinen, sumuinen kaupunki… Näytti meille jälleen kerran parhaan puolensa, kuten mekin näytimme sille lähtiessämme onnellisina kohti ”etelää”, mielet ja sielut kolhuilla, mutta hetkellisesti lähes ruususen unessa levänneenä. Reissun saldo oli ehdottoman positiivinen, jäsenistön rautainen iskukyky on jatkossakin verivaloin vannottu ja tähän meidän on uskominen… Ja miksemme uskoisi.
Haiskahtaa perin mukavalta ajanvietteeltä tämmöinen festivaalipuuhastelu… Menkää siis ja täyttäkää maa hymyilevillä festivaalihenkilöillä, niin tekijöillä kuin kokijoilla! Suosittelemme!
Sitä odotellessa sukellamme luoliin sinisiin, ja nousemme lailla aamuruskon heti kun huippuunsa viritetyt kroppamme ovat sitä mieltä. Muistakaa meidän tavoin, että… Rakkaus on rakkautta! -x –
P.S. Tätä kirjoitettaessa taustalla soi Alestorm, Sonata Arctica ja rakennushenkilö H:n nahkahaitari