11.9.2019
Huh-huh… Mistä meitä rangaistaan? Laittakaamme tähän alkuun muutama tavu kohtaamastamme hyväksynnästä ja ymmärryksestä, niin hyvässä kuin kompuroinnissa kehityksemme konttausvaiheessa… Tarinaa toisenlaisesta konttaamisesta, eli juuri täysillä eletystä palautekaronkasta joudumme vielä käsien tärinästä, perheistämme, moraalisista ja lakiteknisistä seikoista johtuen hieman odottelemaan…
Kiitos vaan, immeiset… Olemme jälleen opiksemme saaneet ja ottaneet! Päivät, yöt pääksytysten on organisaation väki pers´posket punaisina lukenut teiltä, armon kriitikot, lavein määrin saamaansa palautetta, josta kaikesta kiitollisina kokevat olevansa etuoikeutettuja ja toisaalta tuntevat murskaavan painon kehonrakentajan harteillaan! Eihän tässä nyt näin pitänyt käydä! Eihän tässä ole mitään tolokkua! Omaan tasoon nähden ilmeisen onnistunut pinnistys, todettiin, ja jälleen toisia kilvan kiiteltiin ja olalle veljellisesti lyötiin. Palautteen sisällön tasosta enemmän kuin onnellisina sulkeudumme kryptaamme, ja lupaamme palata päivänvaloon vasta, kun tyytyväisyys on konsensuksena saavutettu. Mutta sitä ennen pari sanaa menneestä… Ja kenties tulevasta…
Ei niin yllätyksenä, palautteen sisältö noudatti kohtuullisen orjallisesti viimevuotista kaavaa. Asiat, joiden varaan huojuva tornimme on rakennettu tuntuvat pysyvän järkähtämättä asemissaan; tunnelma, käytänteet, asenne ja bändit, saivat osakseen ansaitsemaansa mannaa, muita osa-alueita liiemmin unohtamatta. Viimekertainen ehdoton ääniharava, siisteys, sai jälleen suitsutusta, saaden tällä kertaa kilpailijan radalta kaksi; ”järjestyksenvalvonta”! Ilmeisen virheetön suoritus, voimme kerronnan perusteella todeta! Ihasteluissa mainittiin kyseisen sektorin olleen uskoa ja luottamusta herättävä, mutta riittävän ”tapettia” soluttautuakseen ja hukkuakseen maisemaan! ”Tee itsesi tarpeettomaksi” –ajatus tarvitsee toki tangon tavoin kaksi, eli tässä yhteydessä järjetön kiitos kaikille JSRF-tunnelman itseensä imeneille, eli käytännössä jokaiselle festivaalilla itsensä ja toisten kanssa harmonisesti eläneille!!! Tähän rauhaan ja rakkauteen pyrkikäämme myös jatkossa, ettei tarvii käydä partaan roikkumaan…
Hyvää palautetta teiltä saivat myös mm. hivenen uudistunut leirintä Camp David-juottoloineen, Purga-torin palvelut ja palvelu, festivaalialueen viihtyisyys, sekä surrealistis-irrationaalinen sosiaalinen media.
”Älkää vaan kasvako liian suureksi, älkää ainakaan aikuiseksi” lienee edelleenkin se kainoin toive, minkä postipoika korviimme alati kiikuttaa… Tämä suuruus ja ennen kaikkea aikuisuus meille riittäköön; toiseen toki voisimme kenties vaikuttaa, toisen ollessa – ehkäpä meidän ja teidän onneksi – menetetty tilaisuus.
Palautteen parasta antia ovat toisaalta juuri ne pienimmät yksityiskohdat, jotka ovat kaikki nämä vuodet jääneet kenties vähemmälle huomiolle. Nuo kullanarvoiset seikat ovat juuri niitä, joilla rakennetaan tulevista festivaaleista vielä entistäkin viihtyisämpi ja asiakasystävällisempi. Sinä, joka kaipailit vessaan peiliä, nuku rauhassa, tulet sen saamaan! Sokeasti luotamme jälleen olevamme isojen linjojen suhteen oikeilla raiteilla, nyt pyrimme ainoastaan kuorruttamaan kakkumme makoisin kirsikoin! Mutta tästä, ja paljosta muusta saanette tuta heinäkuussa, 2020!
P.S. Tätä kirjoitettaessa taustalla soi, ja se soi, ja se soi, ja se soi… Me tulemme taas, sinä tyttöni, hoi!
20.9.2019
Lempilapsia ei ole, ei tule, mutta kovinkin mieluinen sektori arvon kirjurille on kautta ammoisten aikain ollut bändit. Joutuu muutaman virkkeen verran sohaisemaan…
Palautteen perusteella JSRF-ideologia on perin hyvin sisäistetty. Tiedoksi epätietoisille ja muutoksen perään haikaileville; linja on ja pysyy, eli haisteluiden ja hamstrattujen kummallisuuksien määrä tulee myös jatkossa olemaan vakio. Tämänvuotisesta kattauksesta ehkä eniten huomioarvoa keräsivät juurikin nuo ”outoudet” ja uutuudet, mikä ilolla rekisteröitäköön. Tätä kautta tulevaisuuteen luottaen aiomme suksia vaikka hevosen kuuseen valitsemallamme ladulla, ja tuomme jatkossakin eteenne liudan varmasti vieraita harvinaisuuksia, luottoratsujemme ja ”kuulijaystävällisimpien” tuttuuksien lomaan. Pelimiehen vinkki; ottakaa toki riski, saatatte jopa pitää siitä… Kannattaako sitä taasen tunnustaa, se lienee kysymyksistä visaisempi… Ottakaapa omalletunnollenne…
Palautteen sisältö antaa koulutetuille tutkijoille kiintoisan kuvan kuulijoiden ajatusmaailmasta. Todella moni kuulija tuntuu arvostavan uusien tuttavuuksien löytämistä/löytymistä, kun taas osalle tuo tuntui olevan selitys saapumisensa pohtimiselle. Painotettakoon, että molemmat täsmälleen yhtä hyviä ja arvokkaita lähestymisiä, toisen kulkiessa vain enemmän meidän raiteidemme mukaisesti. JS-bändivalinnoista vastaava diktatuuri haluaa uskoa, että 27 bändin sekaan on pakko mahtua muutamia radioaalloilla kellumattomia artisteja, kunnioittaen tekemisellään isosti sitä, että kenties juuri nämä ovat niitä bändejä, joita toisenlaiset musiikinrakastajat väijyvät. Mutta älkää, radioihmiset, olko suotta huolissanne… Eiköhän tuonne joukkoon tuttujakin säveliä tule…
Carpe Diem -tilanne bändien suhteen näyttää juuri kuvaillulta; perjantai-päivän verran bändejä hommailtu, ja sieltähän löytyy; just sulle ja sulle… Anyways, kovia kaikki!
P.S. Tätä kirjoitettaessa soi, mutta anna sen soida, anna sen soida, o-ooo…
25.9.2019
… ja sillon taivaat aukesivat… ”Kuin suelta paskoa”-henkisesti alkoi bänditaivas heruttaa nektariaan organisaation – ja välillisesti Sinun, hyvä lukija – niskaan… Mistä näitä oikein tulee? Tahdistimien tahtiin piipittävän sähköisen postilaatikon merkkiääni ilmoittelee pelottavan taajaan syötin nielleistä taiteilijaryhmittymistä! Tämän päivän saalis: kolme ja puoli… Nyt näyttää hyvältä, ja kesällä kuulostaa vielä paremmalta!
P.S. Tätä kirjoitettaessa soi nuo kolme ja puoli ensi kesän JS-osanottajaa… Ottakaatten osaa! Ja ainahan me otetaan, kun saadaan… Ja harvoinhan me saadaan…
