”Alussa John Smith loi lumikolan ja pihastaan lumet. Piha oli autio ja tyhjä. Ainoastaan pihasauna nökötti lehmuksen varjossa. John sanoi: ”Tulkoon hiki!” Ja hiki tuli. Tuli myös ilta ja aamu, ja näin meni saunoessa kolme ensimmäistä luomispäivää. Neljäntenä John loi katseensa kukkapenkkiin päin, istutti orkideat, ruokki koiransa, ja siunaili itseään. Näin meni sekin päivä. Päivät viidennestä seitsemänteen hän lepäili.  Ja kahdeksantena päivänä John Smith loi John Smith Rock Frozenin. Ja hän näki, että niin oli hyvä.” Näin sitä historiaa kirjoitetaan. Helppoa – menee ja tekee…

Kaiken tuon uurastuksen jälkeen John Smith ja loppuviikosta luomansa organisaatio näkivät kahden päivän kokoisen aukon Suomen festivaalikentässä ja päätti asettaa riman omiin, totuttuihin korkeuksiin. Mitään pelkäämättä ja kyselemättä – festivaalien ystäviin luottaen – varasi tilat, bändit, kaiken muun tarvittavan, ja asettui odottamaan kohtaloaan.

Konseptiltaan uusi luomuksensa, JOHN SMITH ROCK FROZEN, noudattaa perusfestivaalin kaavaa, siitä mitään salaamatta, mitään siihen lisäämättä tai muuttamatta. Oman leimansa tekijät toki siihen lyövät, käsi Raamatulla. Mitä tämä tulee tarkoittamaan, on kenties kesäjuhlilla käyneille jo selvää, tosin tuskin hekään kaikkea tietävät… Kaikki tämä ja paljon muuta tulee selviämään juuri tästä osoitteesta, kunhan luomistyötään jatkavat ja markkinoille laittavat…

Joka tapauksessa; he halusivat sisäfestivaalin, te sellaisen saitte! …Ja me näemme, että näin on hyvä!